Päivä menee yksin jumittaessa harmittaa kun telkkani ei näy tässä kaapeli talossa. Kuuntelen radiosta kisoja meneehän se näinkin odotan vaan maanantaita takuueläke päivää että vähän rahaa saan.

Ei kaverikaan pyydä telkkaa katsomaan eikä talossa kukaan muukaan. No onhan täällä vanhoja sairaita ihmisiä ja pariskuntia heillä on oma elämänsä. Tulisi nyt maanantai 22.9.2025 saan takuueläkkeen silloin voi jotain mukavaa keksiä. Ainakin ottaa brändiä, silloin surut ja murheet häviää kivut hellittää ainakin hetkeksi. Rullatuoli kaverini kanssa vähän maistelemme ja syömme hyvin pelaamme sakkia. Siinä se päivä menee kunhan ei liikaa maistele, pitää minun olla muutenkin talossamme kusi sukassa valehdeltiin päälleni jo varoitus. Että näin täällä siihen sortui tämänkin talon rauha ja rakkaus huomasinkin ihan muuta. Toki puhuivat mammat toistensa päälle takanapäin jo tullessani taloon. Virheeni oli ottaa brändiä kerran kipuihin ja suruuni ja siitä tuli ongelmia. Kyllä sen ymmärrän eivät ryyppymiehiä lähelleen halua, minä nyt voin olla ottamattakin jos vaan sen päätän. Muutamasta sentistä ei onneksi humalaan tule, konjakki on hyvä lääke pienissä määrin. En minäkään humalatilasta välitä sydämeni ei jaksa juomista eteisvärinä on jatkuva. Krapulaa ei vanha sairas ihminen enää kestä, joutuu siinä elimistö niin koville. Olin noin kymmenen vuotta raittiina kun naiseni lupasi minua odottaa, elämäni muuttui paljon siinä ajassa. Mutta tippui Pia Saari Ukkola lentokoneella suomessa vuonna 89. 7 kuoli siinä Pia yhtenä silloin repesin juomaan oli se minulle niin raskas kokemus. Mutten deekikselle mennyt vaan löin jarrut päälle, pitkällä raittiilla ajalla viinapiru kuoli päästäni. Otan jos otan mutta mielummin olen ottamatta. Yksinäisyys on vaan niin pahuksen rasittavaa, pullo on monen paras kaveri. Kun ei ole nykyään elämässäni mitään mukavaa ei oikein raittiita kavereita harrastukset ovat jääneet. En ole punttisalillakaan käynyt pitkään aikaan, vaikka linnoissa olin himo treenari. Moottoripyörät ja autot ovat jääneet toki sydän juttuni estää aika paljon kovan treenin. Onneksi on minulla polkupyöräily harrastuksena poljen kesät talvet. Lenkilläkään en pysty enää nykyään käymään, meni polveni riekaleiksi jalkapallossa. Sanoi lääkäri toisestakin polvesta ettei ole muuta kun nivelen vaihto. Mutta yritän porskutella niin kauan kun kävelemään pystyn. Eli ehtoo puolella tässä mennään jatkoajalla, mutta onhan tämä peli katsottava loppuun. Elää ja kuolla sitähän tämä maanpäällinen kilvoittelu on. Minun VIA DOLOROSANI on vaan ollut niin rankka ja hirveä. Siksi se saisi jo loppua tuskien taival. Ikinä kidutukseni jäljet eivät sielustani katoa. Vankiloissa minun oli hyvä olla 12 kertaa lusin kuritushuone tuomiotkin.