Nukkuen aamu joutaa uuteen päivään.

Olen pahuksen hiljainen selvinpäin. Siksi en itse selvänä ollen siedä yhtään humalaisia ja vielä vähemmän kaman käyttäjiä. No ensiviikkoon kun vaan jaksan, tulee seniori ohjaaja ja sossu minua tapaamaan yrittävät ne minulle katsoa päihteetöntä paikkaa. Ja ennen kaikkea se pitää olla lääkkeetön paikka, menen psyykelääkkeistä niin sekaisin ne eivät yhtään minulle sovi. En ole vuosiin niitä syönyt enkä tarvitse. Jos alkavat taas minua kiusaamaan niillä ja muutenkn elämääni rassaamaan, olen pakotettu häipymään ulkomaille missä pärjään paremmin kun suomessa. Olen saanut niin tarpeekseni kaikesta paskasta maailmassa, että kaipaan jo rauhan tyyssijaan uskovaiseen yhteisöön kun pääsisi, siis kunnon oikeiden uskovaisten pariin. Olen ollut semmoisissa ja viihtynyt hyvin, ilman lääkkeitä olen niissä ollut autot ja moottoripyörä siellä oli minulla. Kun on rauhan paikka ja ulkoiset olosuhteet kunnossa psyyke pelaa hyvin. Mutta jos ihmistä rasitetaan vuodesta toiseen se kyllä rassaa pääkoppaa. 12 kertaa lusin kuritushuone tuomiotkin enkä psyykelääkkeitä koskaan tarvinnut pää pelasi kun partaveitsi ja hermo lepäsi linnossa.