Eilen istuimme iltaa talostamme kaverin kanssa. Pelasimme ja aikaisin menin nukkumaan kun kipeä olo oli taas kerran. Aikainen herätys aamun askareihin.

Kummasti taas ahdisti henkeä illalla, luulin eteisvärinästäni johtuvaksi. Mutta totesivat astmani ehkä alkaneen uudestaan, määräsivät astma sumutteen ventolinen minulle. En ole ventolineä tarvinnut kymmeniin vuosiin. Nyt olen sitä joutunut käyttämään jonkun aikaa, eli hengen ahdistus ei ehkä olekkaan sydämestä johtuvaa. Kyllä syö miestä kun vantaan sininauhan sahatien talossa varpaastani lähti myrkytystila sydämeen asti. Jouduin sieltä ambulansilla sairaalaan hoitoon, mistä ihme vaan selvisin hengissä pois. Ikäni treenanneena linnoissa kovaakin, sairasteluni masensi pelimiehen pahoin. No nyt syödään lääkkeitä eteisvärinän takia mikä on jatkuvaa. Panee se vähän hitaammin kävelemään, minä en vaan periksi anna vaan painan tukka putkella niin kauan kun jaksan ja pystyn. Se on vaan totuus kun vanhenee alkaa sairauksiakin tulemaan se on ikävää mutta totta. Kukaan ei tänne jää, tämä maanpäällinen helvetti on vaan kilvoittelua. Minun ViA DOLOROSANI on vaan ollut niin rankkaa ja tuntuu se aina vaan jatkuvan. Onneksi huomenna tulee seniori ohjaaja ja sossu minua tapaamaan, katsomme minulle päihteetöntä paikkaa. Mieluiten tosi uskovaisten yhteisöstä, olen parissa semmoisissa ollut niissä ei pakotettu hullun lääkkeitä syömään. Menee kaikki aina pieleen kun työntävät lääkkeitä minulle, vaikken niitä edes syö se on helvettiä pelleillä. Olen tosiaan 12 kertainen kuritushuone tuomiotkin lusinut. Enkä ole psyykelääkkeitä tarvinnut, työsiirtolat käyneenä seutulassakin urheiluvetäjänä toimien. Ja työsiirtoloihin ei höperöitä eikä rapajuoppoja otettu, kriteerit leireille olivat niihin aikoihin kovat