Nukuin pitkästä aikaa melko hyvin ja pitkään. Illallisesta metelistä huolimatta mikä onneksi yötä vasten loppui. Aamulla kävin aikaisin kaupassa meni paljon rahaa kauppaan noin 50 euroa. Ostin kyllä kalliin kahvin noin 10 euroa.

Hyvällä fiiliksellä kun kaikesta huolimatta nukuin paremmin ja vähän pitempään noin kello 5.30 heräten. Se on hyvä kun on tänään kello 14 Hyvinkään tehohoidon yksikön tapaaminen terveysasemalla. Vähän pelottaa mennä koko tapaamiseen, kun pelkään että päätäni taas alkavat ruuvaamaan. Seniori ohjaaja sanoi kyllä että ne ovat tavallisia sairaanhoitajia eivät psykkan puolelta. Mutta niin se sanoi viimeksi tervarin tapaamista hoitajan kanssa. Mutta kyllä se puhui mielenterveydestä kysyi itsetuhoisuudesta. Sanoin että huikka on katki en silloin itseäni viinalla herkistä, ja seniori ohjaaja ja sossu yrittävät etsiä minulle päihteetöntä paikkaa. Mieluiten menisin kunnon uskovien yhteisöön, missä ei hullun lääkkeitä pakoteta syömään. Olen ollut tosi uskovien paikoissa ja hyvin on mennyt, auto ja moottoripyörä minulla oli siellä. Töitä tehtiin ja palkkaakin saatiin selkin Uuden-Kasvun kodissa. Harrastin moottoripyöräilyä montulla enduro pyörälläni. Nostin punttia ja kokouksissa käytiin Nummelan seurakunnassa se oli hienoa aikaa kun vielä raittiina olin. Olin Vantaan sininauhan sahatien yksikössä opiskelin vertoksi siellä ja hommasin hygienia passin. Rahaa panin menemään kuukauteen 24 tuhatta euroa, pidimme hauskaa yökerhoissakin tarjosin porukoille. En välittänyt mitään rahoistani kun äitini kuoli ja siskoni pimitti äitiä minulta 20 vuotta, en siis äidistäni kuullut mitään. Pani siskoni kolmet perinnöt rahoiksi, minä olisin vaan tarvinnut asunnon, sisko pani kaikki myyntiin ja rahoiksi. En päässyt perunkirjoituksiin en Äitini hautajaisiin, en edes tiedä mihin rakas Äitini on haudattu. Siskoni eivät minusta yhtään välitä, suku on hylännyt poika ei välitä vaikka lapselle tärkeimmät 7 ensimmäistä vuotta sitä hoidin. Isäni pilatessa poikaani pahoin, mutta ehkä siksi ettei Isäni tykännyt pojan äidistä. Toki minäkin olin mustasukkainen piru, mutta aiheesta kun naiseni luuhasi tuttujen kavereiden kanssakin. No nyt mennään näillä minulla on TAIVAAN ISÄ ja se riittää minulle. Yksin muttei yksinäinen niin kun Nikci Cruz sanoo kirjassaan.