Päivä menee yksin jumittaen, tuvalla käyden aamusta kahvilla ja leivällä. Odotin yhtä tyyppiä Saviolta tuohon S- marketille mutta taisi olla sekin puhemiehiä ei kuulu siitä mitään.

Piti meidän tavata jarin kanssa S- marketin parkissa, muttei kaveri edes vaivaudu ottamaan yhteyttä. Onneksi en mennyt turhaan sitä kaupalle odottamaan. Se ei voi talollemme tulla määrätyistä syistä. Kaveri on rullatuolissa, piti meidän syömään mennä Mac Donallssiin vaikka. Olisihan se ollut kohteliasta ilmoittaa miksei tullutkaan paikalle. No ei voi mitään näillä mennään, olkoon kaveri missä on varmaan viina taas sille maistuu. Ryyppää kaveri kuulemma paljon ja usein, siksi varmaan estyi tulemasta tapaamiseemme. Minä kyllä petyin kun olisi se ollut mukava nähdä ruokailun merkeissä. Sanoi se eilen että saa taksin kello 12 jälkeen ja tulee sitten. Oli kyllä puhe jos minä sen ja äitinsä luokse menisin saviolle, mutten jaksa sydämeni kanssa polkea pyörälläni sinne. Ja taksi on kallista kyytiä ei rahani siihen riitä, siksi en lähtenyt sinne. Huomenna on sitten Hyvinkään hoitajien kanssa palaveri Terveysasemalla täällä. Hyvä että seniori ohjaaja sai järjestettyä aikaa mukaan palaveriin. On hän henkisenä tukena minulla, kuulemma ovat ihan terveyden hoitajia eivät psykiatrian puolelta, kun ovat huolissaan voinnistani. Lopetin kyllä ryypyn oton, kuukauden päästä on kontrolli että olen päihteetön. Voivat silloin lääkärit määrätä uuden verenohennuslääkkeen mikä vaatii päihteetömyyden. Elämän pitää voittaa, mitä siinä jos kuolee laakista mutta jos jää vihannekseksi johonkin laitokseen. Ei todella minua se kiinnostaisi siksi päihteettömyys että saan uuden lääkkeen. Ja muutenkin tulee juomisesta aina vaan harmia, vaikkei sitä pahaa tee tulee siitä ääntä ja häiriötäkin. No nyt alkoi päihteetömyys, olen ollut melkein kymmenen vuotta raittiina toki kiinni siitä osan mutta olisin voinut silti ryypätä jos olisin halunnut. Mutta Pia lupasi minua odottaa 9 vuotta, mutta tippui Pia koneella vuonna 89 suomessa 7 siinä onnettomuudessa kuoli Pia yhtenä. Silloin retkahdin juomaan kosketti se onnettomuus minua niin paljon. Mutta se pahuksen viinapiru kuoli päästäni otin jos otin mutta se viinapiru ei enää pannut minua juomaan väkisin. Olen vaan niin pahuksen herkkä elämäntaiteilija että retkahdan helposti ja seurakin tekee kaltaisekseen. En itse raittiina ollen siedä yhtään juopuneita ne vaan örveltää riitelee ja ovat hankalia viina muuttaa ihmistä niin paljon.