Pitkäksi käy tämäkin pyhäaamu ei ole minulla oikein mitään muuta tekemistä kun kirjoittelu. Talossa en voi kenenkään kanssa seurustella enkä osallistu talon tapahtumiin.

Toivotaan nyt että viikolla tapaaamani seniori ohjaaja ja sossu saavat minulle päihteettömän uskovaisen paikan. Pitäisi jo täasä iässä päästä rauhaan ja rakkauteen. Yksinäisyys on niin rasittavaa, silloin tulee äkkiä pullo kaveriksi ja seurakin tekee kaltaisekseen. Minulla pysyy nyt korkki kiinni, kunhan nyt menee tiistain lääkärin tapaaminen hyvin. Hullun lääkkeitä en ala enää syömään niistä eroon päästyäni, menee elämä pilalle hullun lääkkeillä. Silloin kyllä tulee huikka kuvioihin jos pakotetaan hullun lääkkeitä syömään. En ole mielisairas olen alkoholisti millä diagnoosilla olen vuosia hoidossa ollut.