Iloista kerrottavaa.

Tuli hyvä fiilis kun Uskon veljeni Heikki soitteli kyseli minulta mistä päin olisin kämppää hakemassa. Oli sillä hajua vantaalta asunnoista. Olisihan niin pirun hienoa että pääsisin omilleni. Sanoi Heikkikin että poishan minun pitää päästä tämmöisistä hullujen paikoista. Kyllä nämä on niin rasittavia paikkoja mielenterveys ihmisten paikat. Tunteettomia kylmiä ei itkua ei naurua näillä ihan Zompina monetkin.

Saamari kun en tiedä onko sivujani luettu kun näyttää joku tilasto tuolla nollaa käyntiä. Mutta toinen tilasto näyttää montaakin käyntiä päivässä. On vieras minulle Blogi mutta jos joku lukija olisi. Pitäisi vaan saada Facebookissa näkymään sivuni silloin tulisi lukijoita ja käyntejä sivulleni. Uskon niin on minulla sellaista tekstiä että suurta määrää ihmisiä koskisi juttuni. Suomalaisesta terveyden hoidosta ennen kaikkea. Pahus kun jäi nyt mietityttämään Heikin soitto asunnoista. Olisihan  niin mukava saada  oma asunto. Siitä tekisi nätin pesän itselle ja toki jos elämän toverin siihen saisi kaveriksi olisihan elämä siinä mukavaa. Vaikka vanhuutta viettää lopun elämän. Johonkinhan sitä täytyy juurtua. Haaga olisi kyllä minulle mieluisempi paikka kun olen siellä asunut jo nuoruudestani. Mutta kunhan nyt omaan vaan pääsen se on pääasia.

Kaverini kyllä sanoi kämppä kaverista ettei hän ottaisi ketään. Minä sanoin sille kun niin nimimiestä olin linnoissa sain aina melkein lusia yksin. Sen tein pampuille selväksi, kun sanottiin linnoissa että vaikka olisi kuinka hyvä kaveri siviilistä ei samassa kämpässä jaksanut pitkään toista katsella. Alkaa siinä ärsyttämään toisen rutiinit. Nyt on toinen asia jos USKON VELJEN kanssa asuisi. Ja oma huone jos vielä molemmilla. Olisihan siinä aina kaveri lähellä jos tarvitsee juttelu seuraa tai muuten tukee toinen toistaan.

Täytyykin mennä Oikotien sivulta katsomaan itse onko asuntoja heillä. Olen muutamista varteen otettavista laittanut heille haut sisään. Ei ole tullut yhteyden ottoa heiltä ainakaan sähköpostiin. Puhelimeen en ole välittänyt vastata kun on tullut hullujakin puheluita minulle.

On ollut helpompi kirjoitella kaverin kanssa sähköpostiin tuhansia meilejä kun on ollut vastaan ottaja mukana kuvioissa. Tämä Blogi on hankalaa kun en tiedä kenelle kohdistuu kirjoitteluni. Pitäisi saada laaja lukija kunta jutuilleni silloin tuottaisi myös kirjoitteluni ja olisi helppoa saada ote lukijaani. Toivotaan että alkaa poikimaan juttuni ja saisin myös maallista mammonaa jutuillani. Siihen on kyllä vielä matkaa että saisin edes tulos rajani täyttymään. Olisi nyt se Keravan kämpille jäänyt yli 5 tuhatta sivua päiväkirja muotoista tekstiäni tässä nyt olisihan siitä helppoa lukea ja sen mukaan kirjoitella koneella ylös kaikki ajatukseni ja aivoitukseni vuosien saatossa.