Menin melko inhimilliseen aikaan nukkumaan. Näin unta mummoni ja Inkeri Tätini koirasta mille annoin nimeksi Vinski oli myös mukava kiva poika ketä sanoin koko kaupungin vinskiksi. No kuulin että oli Vinski joutunut Keravan nuorisovankilaan ja Hirttänyt itsensä tämmöistä kuulin.

No Vinski joutui Keravan nuorisovankilaan ja menikö toi hirteen näin olen kuullut. On se perkele kun isot miehet kiusaavat avuttomia vasikoiksi haukkuvat sitten ovat monetkin yrittäneet pelastaakseen oman nahkansa vaikka itse ovatkin suurempia vasikoita katsokaas kun ei kaikkien pää kestä enään lusimista.

Tekee monet kuulemma diilejä kyttien kanssa pelastaakseen nahkansa. Ei panna paperille eikä käytetä kuuloja. Meiksit kun lusivat mielummin kun siviilissä remusivat ja dokasivat. Aina oli helpotus kun linna kutsui.

Olimmehan sotilaita ei mitään vääntöä ollut koskaan oikeastaan, olin sitten missä linnassa tahansa. Ja aika monta vuotta ehdin kiertämään. Nyt ei frendejä onko kaikki ikäluokkani kuollut tai deekiksellä. Jäin täysin tyhjän päälle kun siiviiliin pääsin. Ja siitä alkoi viinan kanssa läträäminen en onneksi voinut oikein krapularyyppyä joskus ottaa. Olen käynyt viipalekuvissa ja magneettikuvissa ei ollut tuhoja aivoissa viinan aiheuttamia.

Nyt aamupalalle huikookin aika pahasti minua. On täällä parhaat ruuat missä olen ollut mutta onhan kaikissa ollut hyvät ruuat. Kyllä tämmöinen Hotelli on hieno. Kyllä se tuttuni on paska jätkä Hyvöset eivät ole mitään miksi sitten tulevat minunkin kainalooni itkemään. Faijaa pitää juoppona ja juonut monta kauppaa. Miten kävi sen perhetutun  joivatko itsensä hautaan.