Olin hetken sängyssä mutta nousin ylös ja kirjoittelemaan aloin kynällä ja koneella. Kaverini otti jo imovaaninsa unilääkkeet ja alkoi nukkumaaan. Oli se ollut Jorvissa tyrätutkimuksissa sekoillut kunnolla reissussaan ja oli kuulemma ikävä reissu. Juteltiin paljon tuttuni kanssa ei halua kaveriksi sanoa itseään kun isiemme puolelta ollaan vaan tuttuja toki lapsuudesta asti tunnettu. Mutta kai elämäni on sen mielestä semmoista ettei halua kaveripiiriini kuulua. Kun on tuttuni kunnon poika ja minä linnan venkula.
Vaihtui vuorokausi juuri tekstini menee vaan edellispäivälle en tiedä miksi vaihtuu vuorokausi seuraavana päivänä.
Pikkasen on nälkä kun ei ole ollut ruokaa minulla, talossa oli ruoka aamupäivällä kello 11 makaronilaatikkoa. Mutta kun totuin keravalla poikieni luona asuessani syömään parasta Turkkilaisessa käytiin syömässä tuttujen Turkkilaisten paikassa sain 6.50 euroon kello kolmeen asti parasta pihviä nautaa kun en siasta tykkää. Totuin loisteliaaseen elämään kun perintöjäni panin haisemaan mutta kun rahani loppuivat tulikin heti ongelmia kukaan ei maksellut edes velkojaan. Ja minulta alettiin vaatimaan rahaa kun sitä ei enään ollut. Eli se siitäkin rakkaudesta olikin rahastani vaan kaikki kiinni.
Toivotaan että täällä saan taas JUMALAN LÄSNÄKSI KUN TUNTUI ETTÄ OLI TAIVAANISÄ MINUT JO HYLJÄNNYT NIIN PALJON OLEN KÄRSINYT. Hoitopaikoissa jouduin kitumaan kun en asuntoa saanut mistään. Nyt on oma rauha ja oma asunto maaseudun rauhassa kunhan nyt totun tähän hiljaisuuteen ja rauhaan. Kun piripoikieni luona oli säpinää kaikenaikaa toki on heitä ikävä kunhan olisivat parantaneet tapansa olisimme saaneet jotain aikaiseksi ja saaneet rahani poikimaan.
Harmittaa kun tätini Inkeri uhrasi elämänsä veteraani sotainfalidillle isosisälleni ja mummon hoiti vielä terveyskeskuksessa syöttäen ja ollen mukana mummon hoidossa. Jäi Tädiltäni pieni perintö minulle mutta kaikki meni keravalaisia autellen ketkä eivät minulle koskaan ole antaneet kun paskaa.
Eli meni tätini uhraukset hukkaan kun ei poikani minua Espanjaan mukaansa ottanut vaikka sitä hoidin 7 lapselle tärkeintä vuotta vaikka isäni sitä pilasikin tehden siiltä karkkipussipoikaa. No tein sentään pojastani Bombbers prätkä pojan hurjahan toi on ollut ajamaan tullut isäänsä kun minäkin nuoresta asti prätkäpoika olin. Kumma tosiaan kun pitkällätuomiollani olin käytiin vaasan mustasta saaresta pojalla Hyrylän Riihikalliossa viiden tunnin matkan päästä. Kaikki piti olla salettia kun vapaudun ja olisin uskonut pääseväni perheeni pariin ja mukaan pojan elämään. Tuli poikani Jokelan vankilaan kun reissulleni lähdin tuli se tapaamiseen Bombbers paita päällä tuli vartija minulle sanomaan että sano Kaitsu pojallesi että panee paidan toistepäin kysyin minkä ihmeen takia sanoi Pamppu että jengi pelkää. Huusin että onko linnat tulleet lastentarhoiksi.
Vaihtui vuorokausi juuri tekstini menee vaan edellispäivälle en tiedä miksi vaihtuu vuorokausi seuraavana päivänä.
Pikkasen on nälkä kun ei ole ollut ruokaa minulla, talossa oli ruoka aamupäivällä kello 11 makaronilaatikkoa. Mutta kun totuin keravalla poikieni luona asuessani syömään parasta Turkkilaisessa käytiin syömässä tuttujen Turkkilaisten paikassa sain 6.50 euroon kello kolmeen asti parasta pihviä nautaa kun en siasta tykkää. Totuin loisteliaaseen elämään kun perintöjäni panin haisemaan mutta kun rahani loppuivat tulikin heti ongelmia kukaan ei maksellut edes velkojaan. Ja minulta alettiin vaatimaan rahaa kun sitä ei enään ollut. Eli se siitäkin rakkaudesta olikin rahastani vaan kaikki kiinni.
Toivotaan että täällä saan taas JUMALAN LÄSNÄKSI KUN TUNTUI ETTÄ OLI TAIVAANISÄ MINUT JO HYLJÄNNYT NIIN PALJON OLEN KÄRSINYT. Hoitopaikoissa jouduin kitumaan kun en asuntoa saanut mistään. Nyt on oma rauha ja oma asunto maaseudun rauhassa kunhan nyt totun tähän hiljaisuuteen ja rauhaan. Kun piripoikieni luona oli säpinää kaikenaikaa toki on heitä ikävä kunhan olisivat parantaneet tapansa olisimme saaneet jotain aikaiseksi ja saaneet rahani poikimaan.
Harmittaa kun tätini Inkeri uhrasi elämänsä veteraani sotainfalidillle isosisälleni ja mummon hoiti vielä terveyskeskuksessa syöttäen ja ollen mukana mummon hoidossa. Jäi Tädiltäni pieni perintö minulle mutta kaikki meni keravalaisia autellen ketkä eivät minulle koskaan ole antaneet kun paskaa.
Eli meni tätini uhraukset hukkaan kun ei poikani minua Espanjaan mukaansa ottanut vaikka sitä hoidin 7 lapselle tärkeintä vuotta vaikka isäni sitä pilasikin tehden siiltä karkkipussipoikaa. No tein sentään pojastani Bombbers prätkä pojan hurjahan toi on ollut ajamaan tullut isäänsä kun minäkin nuoresta asti prätkäpoika olin. Kumma tosiaan kun pitkällätuomiollani olin käytiin vaasan mustasta saaresta pojalla Hyrylän Riihikalliossa viiden tunnin matkan päästä. Kaikki piti olla salettia kun vapaudun ja olisin uskonut pääseväni perheeni pariin ja mukaan pojan elämään. Tuli poikani Jokelan vankilaan kun reissulleni lähdin tuli se tapaamiseen Bombbers paita päällä tuli vartija minulle sanomaan että sano Kaitsu pojallesi että panee paidan toistepäin kysyin minkä ihmeen takia sanoi Pamppu että jengi pelkää. Huusin että onko linnat tulleet lastentarhoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti