Päivä lähtenyt hyvin käyntiin. Aamupala ja lääkkeet sitten oli aamuhartaus mikä ei oikein minulle nappaa. Kun jotain viisasta olisi minulla sanottavana ei hoitaja anna puhua vaan on se suuna ja päänä lukien jotain kirjaa.

Onhan henkilökunnan lukemassa kirjassa vertauskuvannollisesti tarinaakin. Mutta minulla on paljon kerrottavaa, muttei saa sananvuoroa oikein henkilökunnalta kun yksikin mies henkilökunnasta ei anna suunvuoroa minulle. Jos henkilökunta puhuu puoli tuntia ja sitten pitäisi muistaa mitä on puhuttu. Minä tykkään vapaamuotoisesta keskustelusta, kysymyksiä ja vastauksia siitä syntyy älykästä keskustelua ja vuorovaikutusta. Älykkäät tekee niin että kerrotaan tarinaa ja saa joku keskeyttää viisauden kohdatessa henkilöä. Ja taas voi vetäjä alkaa lukemaan ja seuraava älynväläys kun kohtaa kuulijoita, taas puhumme uudesta aiheestakin. Minä tykkään älykkäästä keskustelusta mihin voi kaikki yhdistää ajatusmaailmansa, muttei se tässä talossa toimi. Kun ei henkilökunta kuuntele aamuhetkessä kun omaa ääntänsä. No ne lukee kirjasta jotain stooreja ja sitten puhutaan hetki ja sillä selvä sekin palaveri. Olisi niin kiva kuulla muitakin kun henkilökunnan kirjan lukua. Kun on palaverissamme myös vanhempia miehiä pari kaveria. Voisin pyhän hengen kosketuksen antaa laskeutua porukkaan. Mutta vie hengen kosketuksen henkilökunnan pakko lääkitykset. Minulle kun ei mitkään lääkkeet sovi menen näistäkin pienistä lääkkeistä ihan tokkuraan. Menee minulla aamusta Aripipratsol 10 mg sekä illasta Olantsapiini 20 mg. Ja on nämä lääkkeet ihan perseestä minulle olen väsynyt vittumainen ja muutenkin kiristää lääkitykseni pinnaani. Uneni kärsii ja pahinta on että seksi halut ja kyky kärsii kyseisillä lääkkeillä.