Voi helvetti tuli päätös Keravalle aukeavaan senioritaloon kielteisenä. On kyllä perkele kun en minä suuri hyväntekijä saa paikkaa mihin pyrin.

Kyllä taas kaatui elämäni, kun sain kielteisen päätöksen Keravalla aukeavaan senioritaloon, mihin varmaan olisi tullut asumaan tuttuja vanhenevia ihmisiä. Panin viimeisen päälle hakemukset sisään sinne, olin ihan varma että pääsen sinne. Helvetti taas menee varmaan yöunet minulta, mikä helvetti elämässäni mättää ettei mikään onnistu mitä yritän. Olisi Kerava ollut syntymäkaupunkini ja tuttuja siellä vielä hengissä joitakin. Taas lähtee kaikki alusta kun tämänkin paikan asuminen on kyseenalaista, sossu soitti tänään ja sanoi että olisi minulla pari paikkaa ihan jumalan selän takana. Huomenna haluaa johtaja kuulemma puhua kanssani toivotaan nyt että saan edes tässä paikassa asua. Kyllä helvetissä rassataan minun herkkää sieluani kaikella tavalla. Miksi jumalani vihaa minua näin paljon että rankaisee minua kaikella tavalla. Olen pannut rahani ja terveyteni likoon auttaessani heikkoja, kiusattuja, nistejä, juoppoja, vanhuksia, ja kaikkia hädänalaisia. Mutta mikä on kun ei yhteiskunta tule vastaan yhtään minua. No tämä paikka on nyt luojan lykky, kun on tämä sentään uskovainen yhteisö. Saan tässä talossa olla semmoinen kun olen, toki olen varmaan monenkin mielestä äkäinen alkoholisti. Mutta parannan aina tapani kun mietin asioita ja pyydän myös helposti anteeksi jos olen jotain kohtaan väärin tehnyt tai sanonut. Olen aika äkkinäinen ihminen suutun halposti mutta lepyn kanssa hetkessä ja parannan mielelläni tapani. En ole missään muodossa väkivaltainen vaikka minua pidetään väkivalta miehenä joissakkin piireissä. Muutamia yhteenottoja on sattunut kun pari pölvästiä on jurrissa kohdannut. Selvinpäin minulla ei ole koskaan sattunut mitään kenenkään kanssa. Ja se saakelin viinapiru on päästäni kuollut pitkällä hupituomiollani. Että yrittäkää ymmärtää minua ja aatoksiani elämäni on ollut niin rankkaa, luulin jo pääseväni keravan senioritaloon rakkauden ilmapiiriin. Mikä aina mättää yrityksissäni, kirjoitin hakemukseen mielestäni hyvääkin tekstiä, miten olisin pystynyt auttaa vieläkin senioritalossa tuttuja vanhenvia ihmisiä. Mutta kaikki taas ihan vituilleen yritykseni, kaatuu elämäni aina pahoin. Helvetti yrittävät saada minut kadulle vanhan ihmisen, kai ne haluaa että kuolen jossain tenuremmissä. On sekin kyllä tullut nähtyä joten en enään viitsisi juoppona kulkea. Miksi siis ei yhteiskunta minua auta nytkin sossu yrittää saada minut ihan vieraaseen paikkaan pitkälle kaikesta. Menisin mieluiten tuttuun kylään Keravalle syntymäkaupunkiini tuttujen ihmisten pariin. Tekisi mieli lähteä kokonaan pois suomesta turkki kiinnostaisi, saan siellä kokea rakkautta ihmisiltä mitä en suomessa koe. Saan vaan suomessa suomalaisilta kokea pahuutta jatkuvasti auttaessani ihmisiä parhaani mukaan. Nyt olen aika neutraalissa paikassa uskovaisessa yhteisössä viihdyn täällä päivä päivältä vaan paremmin mukava porukka sekä henkilökunta. Yrittäkää vaan ymmärtää minuakin olen ollut vuosia kidutettavana suomessa, henkinen kiduttaminen pahempaa kun fyysinen. Se on kyllä herkkään sieluuni ikuiset arvet jättänyt. Siksi olen kun eläin viidakko lähellä ja viidakon lait.