On tämä kaukana kaikesta, ja muutakin voi tulla eteen en nyt sitä tähän laita. Pitää minun saada pakkolääkitykseni lopetettavaksi. En lääkkeitä halua syödä, ja täällä uudessa paikassa pakotetaan niitä syömään. Minulle ei lääkkeet sovi yhtään, tulen niistä vaan sairaaksi. Siksi viihdyin Vantaan Sininauhan Sahatien paikassa kun siellä ei pakotettu minun psyykelääkkeitä syömään.
Muuten en olisi ollut sahatiellä päivääkään, opiskelin verto koulutuksen ja hommasin hygienia passin. Kun siellä keittiölläkin toimin. Kyllä vantaan sininauhan sahatien paikassa ohjelmaa ja vauhtia riitti.
Rakastin sitä porukkaa kun omia lapsiani juopot ja narkomaanit ovat sydäntäni niin lähellä. Itse olen myös juoppo, keneltä on vaan se pahuksen viinapiru päästä kuollut. Otan jos otan mutta viinapiru ei enää pane juomaan. Olenhan sen juoppouden tähän ikään ja kärsimykseen nähnyt.
Niin paljon olen viinan takia kärsinyt, hupituomiotkin lusineena. Harmi vaan kun sanoi hoitaja äsken että tässä talossa vaaditaan lääkkeiden syönti. Olen ollut pitkään ilman psyykelääkkeitä enkä niitä halua syödä, enkä niitä tarvitse. Olen sen näyttänyt, kehutaan minua hyväkuntoiseksi ja terveeksi kun olen ilman lääkkeitä. Mutta kun muutaman lääkkeen olen syönyt toteaa hoitajat lääkäreineen että olen sairas.
En jaksaisi enää hoitohenkilökunnan kanssa pelleillä, ja näytellä elokuvat ovat eriasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti