Ihmettelen todella miksen mistään saa apua niin paljon hyvääkin tehneenä. Monet tilanteet pelastaneena tulipalovaaroja ollut, mitkä olen nopealla ja rohkealla toiminnallani saanut hoidettua. Pitää tulipalo vaarassa toimia heti, ja nopeasti silloin ei tilanne pääse niin pahaksi.
Mutta miksi myrkyttävät minua syyttä psyykelääkkeillään väkisin vielä. En ole mielisairas, olen alkoholisti keneltä on viinapiru kuollut päästä. Olin melkein kymmenen vuotta raittiina, ja elämä muuttui siinä ajassa. Tuli minulle ihan eri arvot elämääni, aloin katsomaan elämää ihan eri tavalla.
Nyt vaan kun pääsisin maanantaina puhumaan seniori ohjaajan ja sossumme kanssa kahdestaan. Vaadin sitä jo siksi kun lähti kummasti, seniori ohjaaja muihin hommiin oudosti. Oli seniori ohjaaja minun puoltani heti alkuun asioissani. Puhuvat jostain kirjoittelustani heille, en varmaan ole heitä mollannut. Vaan olen kehunut heitä kaikesta miten paljon hyvää ovat tehneet eteeni.
Toki voi olla että rivien väleistä ovat lukeneet, kun ihmettelin Hyrylän tervarin tapaamistamme kun piti sen olla varpaastani johtuvasta myrkytystilasta juttua. Mutta tapaaminen koskikin psyykkistä vointiani. Mikä on muuten hyvä, tarvitsen vaan päihteettömän paikan, missä olisi JUMALAN HENKI LÄSNÄ. Eikä todella mistään löydy raitista uskon paikkaa, missä olisi varmuudella kaikki parantaneet tapansa. Tai aina olleet uskossa väkeviä, silloin olisin minäkin uskossani väkevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti