Kyllä on perseestä psyykelääkkeiden kanssa. Ylilääkäreitä myöten ottaa ne turhana pois, Vertoksi luin ja Hygienia passin hommasin. Vantaan Sininauhan Sahatien paikassa.

Nyt kusettamalla minä olen taas kiinni ja lääkityksessä. Menin Tuusulan Hyrylän terveysasemalle katkolle, mutta selvisikin ettei siellä ole nykyään viina katkoa. Uusi eteisvärinä lääkkeeni  vaatii ihan päihteettömyyden. 

Mutta meidän Hyrylän talossa en selvänä jaksanut olla. Kipuihin, suruuni ja yksinäisyyteen otin brändiä, konjakkia sekä whiskyä. Talossa ottivat muutamat muutkin, yksi tyyppi joi koko ajan. Tuli vaan minun ottamisestani hirveä haloo talossa. Muut saivat juoda ja häiritä minua ainakin jollain tavalla. Ja sanotaan että seura tekee kaltaisekseen, vaikea on selvänä olla jos toiset juovat jatkuvasti. Juoppo retkahtaa niin helposti, vielä kun olen niin herkkä elämäntaiteilija. 

Olisin saanut asua talossamme vielä ensimmäisen varoituksen jälkeenkin, mutta kun alkoivat muut vuokralaiset vittumaiseksi. Lähden heti pois  talosta, kunhan nyt vaan saisin oman turvasataman rauhan ja rakkauden paikan. Takana päin puhujia olivat vanhemmat sairaatkin ihmiset talossamme. Luulin että puhallamme niin sanotusti yhteiseen hiileen talossamme. Kun minulla alkaa myös ikää olemaan ja sairauksiakin jo löytyy. Eipä minulla siinä asumassani kylässä mitään ollut, kaikki frendit sieltäkin olivat kuolleet. Vanhaa liittoa ei enää paljon ole hengissä, lusineita kavereitani on tosiaan vähän.