Luin juuri suomen itsemääräämisoikeudesta lääkkeillä. Ei saisi suomessa pakottaa ihmistä hupia lääkkeitä syömään. Mutta tietäähän nämä lääkärit, kun ääntä liikaa pitää hiljennetään kaikella tavoilla.

Olen pitkään ja usein, pitänyt ääntä turhasta pakkolääkityksestäni. Siksi jo pakko kun vuosia syljin hullun lääkkeeni vessanpyttyyn. Toteaa hoitajat lääkäreineen että olen kunnossa kun syön lääkkeitä. Ja kumma vaan on, kun monessa paikassa potilaat ei puhu mitään lääkärin kanssa. Vaan menee lääkärit hoitajien puheilla täysin. 

Miten pahuksessa voi näin siis olla. Hoitajat  puhuu paskaa niin paljon, sen paljastaneena monessa paikassa. Toivotaan nyt että pääsen uuteen rauhan ja rakkauden tyyssijaan landelle. Saisin nauttia luonnon rauhasta, samoillen metsissä ym. 

Olen sylkenyt monessa paikassa, lääkkeeni lavuaariin tai vessan pyttyyn. Ja kehuvat henkilökunta että olen hyvässä kunnossa. Eikö se ole aika ristiriitainen asia, kun syön lääkkeeni olenkin kumma vaan sairas. Ja kun en syö  toteavatkin kummasti vaan terveeksi. Uudessa paikassani, jos se vetää vaadin kyllä heti lääkkeeni lopetettavaksi lääkärin kautta. Muuten häivyn heti omille teilleni sieltäkin. 

Kevättä kohden menemme, teltan ja makuupussin ostan sillä pärjää hyvin. Siitä retkelle vaan johonkin leirintäalueelle nauttimaan suomen kesästä. Untuva makuupussissa sitä pärjää kylmälläkin, aika pitkään kylmässäkin.

Alkaa vaan tuota ikää olemaan ja sairauksiakin on minulle tullut somaattisia vaivoja. Siksi en enää kadulle viitsisi lähteä ei vanha  sairas mies kadulla enää pärjää.