Päivä menee omalla painollaan saisin nyt sen uuden päihteettömän paikan nopeasti. Että pääsisin ihmisten pariin missä viihdyn, kunhan nyt vaan olisi se lääkkeetön raitis paikka. Psyykelääkkeitä en siellä ala syömään, mistään hinnasta.

Psyykelääkkeet pilaa elämäni täysin, siksi en mene paikkaan missä niitä syötetään. Yrittää ne tuhota monissa uskovaista esittävissä paikoissakin, psyykelääkkeillä ihmisen elämän täysin. Minulle ei käy mikään lääke sen monesti kokeneena, tulen vaan niin sairaaksi lääkkeistään. Psyykelääkkeet ovat pahinta mitä voi olla menee niistä niin sekaisin. Lääkkeillä häviää PYHÄN HENGEN KOSKETUS ihmisestä kokonaan.

Ikävää kun kävimme nuoren naishoitajan kanssa taksilla, kaupoilla ostin Motorolan puhelimen. Ja laturin en vaan osaa käyttää puhelintani, se on niin vaikea käyttää. Joitakin perusasioita osaan puhelimestani, muttei se riitä. Pitäisi sitä osata kaikki puhelimestani, että siitä hyötyä minulle olisi. 

Katsotaan nyt jos ja kun tulee seniori ohjaaja ja sossu, vissiin ensiviikolla minua tapaamaan, jos heillä on aikaa opastaa puhelimeni käytössä. Heillä säteilee tämmöiset hommat paremmin kun minulla. Kehui seniori ohjaaja minua kahdelle psykin hoitajalle tapaamisessamme Hyrylän  tervarissa. Että osaan ikäisekseni hyvin tietokonetta käyttää. Olen sanonut mukaville kaunokaisille sossuille ja hoitajille että istukaa viereeni tunneiksi ja opettakaa konetta. Silloin voi sieltä jotain jäädä minulle muistiin.