Tekee minulle jumpat aina hyvää ja punttitreenit ovat hyvä henkireikä pois tästä paskasta, mitä tämä olo täällä on hullujen huoneella. Kun on toiset kipeitä ja kovissa lääkkeissä tuli uusi kaveri osastolta 40 meille ja meni se kämppikseni sinne, ketä epäilin papereillani käyneen.
Kielsi kaveri kyllä kaiken mutta tein omat johtopäätökseni asiasta, kun se jemmasi aina jotain peittonsa alle kun tulin huoneeseen. Oli kahdesta laskustani revitty liuskoja, mitä näin kaverin tavaroiden päällä lattialla, samanlaisia liuskoja oli myös muovikassistani vedetty laskuja selvästi ulos. Jotain numeroita kaveri niihin liuskoihin rustasi. Oli sillä varmaan sairautensa taas päällä, kun niin outo se oli.
Minä huomaan kaikki heti eikä ne itsestään noin mene. Minulla on kaikki tavarani järjestyksessä eli huomaan heti jos joku on liikkunut. Oma hoitaja sanoi ettei sinun papereitasi kukaan ole koskenut. Mutta minä en erehdy sen tiedän varmaan että oli papereitani revitty.
Kämpis sanoi kyllä ettei ole se koskenut niihin, mutta olisi aika rankkaa jos olisikin toi vaan juoni pääni sekoittamiseksi. Kun muutakin outoa on sattunut osastolla 50. Huomasin kerran että oli toinen hanskani pois siitä missä ne aina pidin, joku pani minut katsomaan hyllyssä olevan puseroni alta, olikin kumma vaan toinen nahkahanskani siellä alla.
Ja sama kun tulin kerran töistä oli selvät hiekkaiset jalanjäljet huoneessani kävelty selvästi yöpöytäni luokse. Ja minä katsoin heti saappaani niistä ei ollut tullut mitään hiekkaa oli saappaani pohjat ihan puhtaat. Ja kumma vaan kun olin keittiössä tulikin yskijä kaveri V. ulkoota sanoi sille hoitaja että katso nyt vähän mitkä hiekkajäljet tulee lenkkareistasi. Katsoin kaverin jalan jäljet ja oli ne aika samanlaista hiekkaa mitä oli huoneessakin olevat jäljet. Tämä nyt on vaan minun tutkintaani en voi ketään syyttää suoraan vaikka asiat kertovat muuta.
Olen niin tarkka tutkija ettei minulta jää kivikään kääntämättä tutkintaani tehdessäni. Olen isompia asioita tutkinut missä on isot asiat kyseessä. Koko maan hyvinvointi on sydämmelläni kun hyviäkin ihmisiä suomessa vielä on. Suutun vaan aina niin pirusti ja kiroan kaikki alempaan helvettiin. Se on hurja luontoni mikä tulee aina silloin tällöin esiin. Koskaan en ole kenellekkään suuttunut käsirysyyn asti selvänä ollessani, mutta antakaas olla jos niin sanottua rähinäviinaa juon. Silloin on oksat pois kun muistini menee hetkeksi ja äijää on nurin. Otan mielelläni turpaan jos paskaa olen tehnyt. Mutta syyttä en ota rankaisen joskus semmoisia tai JUMALANI NIITÄ KOULUTTAA.
Enhän turhaan ole sotaveteraanejen infalidejen oppipoika ja huittisten varavankilassa pyttyläisten oppipoikana olleena. Jo nuoresta pitäen, olisi siellä pitänyt olla 21 vuotias mutta minä olin vasta 17 vuotias.Sain siellä olla jonkun aikaa kun saivat kuljetukset järjestettyä. Mukava paikka oli puoliavotalo siihen aikaan huittinen. Tutustuin siellä kivaan kaveriin Hurriganes Remu Aaltoseen. Että terveisiä vaan Henrylle ja hyviä vointeja toivoo Papa Kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti